Kirjastopalvelut osana hyvinvoivaa yhteiskuntaa
Fannerin & Urquhartin (2008) kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin, kuinka hyvin kirjastopalveluja tarjotaan henkilöille, jotka ovat myös mielenterveyspalveluiden käyttäjiä. Kirjastopalvelujen nähdään yleisesti voivan auttaa ihmisiä voimaan paremmin muun muassa lukemisen hyvinvointivaikutusten ansiosta. Katsauksesta kävi ilmi, että erityisesti itsehoito-oppaat ovat suosittu kirjallisuuden laji. Itsehoito-oppaista varsinkin terveysaiheiset kirjat olivat pidettyjä. Moni koki, että kirjat olivat motivoineet, inspiroineet ja auttaneet heitä arkielämän haasteissa. (Mts. 247)
Myös Yontz-Orlandon (2017) Iso-Britanniaa koskevassa tutkimuskatsauksessa mainittiin useassa kohtaa tietokirjalliset itsehoito-oppaat. Kirjallisuusterapiaohjaajat käyttivät oppaita työnsä tukena sekä suosittivat niitä asiakkaille itsenäiseen käyttöön.
Toimivina kirjallisuusterapian metodeina on käytetty myös ryhmämuotoisia lukupiirejä, jotka ovat jalkautuneet miesten ja naisten vankiloihin, psykiatrisiin sairaaloihin, päihde- ja kuntoutusyksiköihin, asunnottomien asuntoloihin sekä vanhainkoteihin. Ryhmät keskittyvät kirjallisuuden, kuten romaanien, novellien ja runojen lukemiseen.
Iso-Britannian vankiloiden mielenterveyspolitiikka linjaa, että vankien tulee saada samantasoista mielenterveyshoitoa kuin kaikki muutkin. Vankilan ryhmissä osallistujat lukivat ja keskustelivat esimerkiksi Shakespearen, Thomas Hardyn ja Charles Dickensin teoksista. Ryhmissä käsiteltiin muun muassa itsensä toteuttamista, kuntoutumista ja henkilökohtaista kasvua. (Mts. 70)
Tutkimukset suosivat etenkin novellien, runojen, romaanien sekä itsehoito-oppaiden lukemista. Ajattelen kuitenkin, että kaikki kirjallisuus voi olla mielenterveyttä tukevaa ja arkea kannattelevaa, kunhan vain ajoitus on oikea. Eri elämäntilanteissa tarvitsemme erilaista kirjallisuutta.
Kannattaa olla avoin omille tarpeilleen ja valita luettavaa sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu merkitykselliseltä. Kirjallisuuden lajien arvottaminen ei yleensä palvele ketään: yhtä hyvin voi tarttua kevyeen ja viihdyttävään kirjaan kuin tietokirjaan tai vaativaan romaaniin. Molemmille on oma aikansa ja paikkansa.
Kysymyksiä omien lukutottumusten pohdintaan
– Haluatko eläytyä tarinaan? Sopisiko sinulle esimerkiksi vahva romaani, trilleri tai scifikirjallisuus?
– Kiinnitätkö erityistä huomiota kielenkäyttöön, sanoihin ja sanontoihin? Mitä ne sinulle merkitsevät? Missä kirjoissa tämä toteutuu parhaiten?
– Haluatko samaistua tekstiin? Koetko vertaistuelliset kirjat omaksesi? Samastutko elämänkertoihin?
– Pakenetko kirjan kautta toiseen maailmaan? Oletko kokeillut esimerkiksi fantasiakirjallisuutta?
– Haluatko pidättäytyä pelkästään faktoissa? Tarkistatko vuosiluvut ja kirjan todenperäisyyden? Sykkiikö sydämesi tietokirjallisuudelle?
– Tulkitsetko, filosofoitko ja tunnelmoitko tekstiä? Koetko suuria tunteita juonenkäänteissä? Mitä tuumaat esimerkiksi historiallisista romaaneista?
Mitä kirjallisuusterapia on ja miten se auttaa?
Kirjallisuusterapiaa voidaan toteuttaa kolmen erilaisen hoitomallin kautta, joita ovat itsehoito, luova kirjallisuusterapia ja epämuodollinen kirjallisuusterapia. Itsehoito koostuu terapeutin suosittamien materiaalien läpikäymisestä sekä keskustelusta terapeutin kanssa.
Luovassa kirjallisuusterapiassa asiakkaat kirjoittavat muun muassa fiktiota, draamaa ja runoutta. Lähestymistapa on vuorovaikutteinen, sillä kirjallisuusterapeutit lukevat potilaiden kirjoituksia ja antavat niistä havaintoja ja palautetta.
Epämuodollisen kirjallisuusterapian keskiössä ovat lukupiirit, kirjastohenkilökunnan tai muiden ammattilaisten tekemät suositukset sekä kirjaston esillepanot. Tässä mallissa vuorovaikutus kirjallisuusterapeuttien ja potilaiden välillä on dynaamista. Tutkimusten mukaan kaikki mallit ovat tehokkaita, mutta epämuodollinen malli näyttää tuottavan parhaat tulokset.
Tutkimukset osoittavat myös, että kirjallisuusterapiapalveluja toteutetaan monissa ympäristöissä, kuten terveydenhuollon yksiköissä, kouluissa ja yleisissä kirjastoissa. Lisäksi kirjallisuusterapiaa voivat toteuttaa monenlaiset ammattilaiset, kuten lääkärit, sosiaalityöntekijät, psykologit, opettajat ja kirjastonhoitajat. (Yontz-Orlando, 2017, 71.) Suomessa kirjallisuusterapiakoulutusta tarjoaa Kirjallisuusterapia yhdistys ry.
Mäki & Linnainmaa (2022) määrittävät kirjallisuusterapiaan liittyvän oleellisesti kirjoittamisen ja lukemisen eri muodot, jotka toteutuvat vuorovaikutuksellisessa prosessissa. Kirjallisuusterapiaa voidaan toteuttaa niin ryhmä- kuin yksilöterapiana tai osana psykoterapiaa.
Kirjallisuusterapiasta käytetään myös nimityksiä lukemisterapia, sanataideterapia, runoterapia, kirjoittamisterapia ja biblioterapia. Myös käsitteitä hoitava lukeminen ja terapeuttinen kirjoittaminen käytetään.
Kirjallisuusterapiatyöskentely on tavoitteellista ja muutokseen tähtäävää toimintaa, jolla pyritään ongelmien ennaltaehkäisyyn, hyvinvoinnin kohentumiseen, itseilmaisun ja itsetuntemuksen kehittämiseen. Kirjallisuusterapiaa voidaan toteuttaa muun muassa kuntoutuksessa, ennaltaehkäisevässä mielenterveystyössä, itsehoidossa sekä kliinisessä työssä kuten terveydenhuollossa.
Kirjallisuusterapiassa kirjoittaminen ja lukeminen toimivat ikään kuin välineenä, oleellisinta on vuorovaikutus asiakkaan ja terapeutin välillä. (Mts. 13-15, 23).
Voiko kirjallisuusterapia vaikuttaa joskus jopa vahvemmin kuin perinteiset psykoterapiat?
Tutkijoiden mukaan lukijat muodostavat “tulkinnallisen yhteisön”, joka löytää ja luo merkityksiä suhteessa kirjaan tai runoon. Tämä dynamiikka on monimutkaisempi kuin tavanomaiset suorat keskustelu- ja ongelmanratkaisumenetelmät. Osallistujia ohjataan tunnistamaan ja jäsentämään monimutkaisia kokemuksia, mikä auttaa heitä reflektoimaan elämäänsä ja tilanteitaan lisääntyvän ymmärryksen ja tietoisuuden kautta. (Yontz-Orlando, 2017, 70.) Vaikka tulokset ovat kiinnostavia, lisätutkimusta tarvitaan ennen kuin asiasta voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Huomioitavaa on, että näissä tutkimuksissa tutkittiin ryhmäprosesseja eikä näin ollen yksilöterapiaan voida ottaa kantaa.
Mitä sanataiteella tarkoitetaan? Onko se terapiaa?
Luova kirjoittaminen kuten sanataide voidaan kokea terapeuttiseksi, vaikka lähtökohtaisesti se ei ole terapiaa. On veteen piirretty viiva, milloin luova kirjoittaminen muuttuu terapeuttiseksi. Sanataidekerroilla ei kuitenkaan pyritä kliinisesti ratkaisemaan esimerkiksi mielenterveyden haasteita, vaikka kerroilla käsiteltäisiinkin omaelämäkerrallisia tekstejä ja osallistuja kokisi kerrat itselleen hyvin terapeuttisiksi.
Haanpää (2015, 14–15) kuvaa sanataideohjaamisen tavoitteiksi muun muassa mielikuvituksen rikastumisen, kielellisen ilmaisun kehittymisen sekä ajattelutaitojen ja maailman jäsentämisen vahvistumisen. Opetushallituksen sivuilla (2016) lasten ja nuorten sanataide määritellään seuraavasti: ”Sanataide on taidemuoto, jossa lapsen ja nuoren kielitajua vahvistetaan luovien työskentelymenetelmien avulla ja jonka taustalla on useiden tieteen- ja taiteenalojen menetelmiä.” Huomioitavaa on, että sanataidetta toteutetaan laajasti aina vauvasanataiteesta elämän ehtoopuolelle saakka.
Omia ajatuksia sanataiteesta
Sanataiteessa oleellista ei ole pelkkä lopputulos, vaan prosessi itsessään. Sanataiteen avulla voi tapahtua kasvamista, avautumista ja kehittymistä ikään kuin sivutuotteena erilaisten leikillisten, tyylillisten ja toiminnallisten harjoitusten kautta. Liitän huvittelun ja huumorin myös hyvin vahvasti sanataiteeseen.
Sanataide voi toisinaan olla vakavaa, intensiivistä ja juurruttavaa, mutta toisaalta myös kepeää hurmioitumista.
Sanataideohjaaminen on ohjaamista kohti sanojen ytimiä: yhdessä askeltamista sanojen luo ja läpi, ei koskaan yli tai ali.
Mikään harjoitus ei kosketa meitä, jos sen esittää kuivasti ja innottomasti. Näin ollen ohjaaja on harjoituksen sydän, jonka kiihkeät lyönnit saavat ryhmän kuin yksilönkin haltioitumaan. Mitä ohjattaviin tulee, kiinnostus kokeilla harjoituksia riittää. Oma kirjoittajuus tai erityinen suhde sanoihin ovat tietenkin hieno asia, mutta eivät välttämättömyyksiä.
Parhaimmillaan sanataide parantaa minäpystyvyyttä, syventää itsetuntemusta, auttaa hahmottamaan kirjoittamisen ja lukemisen eri puolia sekä antaa avaimia itsensä ilmaisemiseen.
Sanoissa on voima, paino, väkevyys ja riittävyys. Niiden turvin on hyvä jatkaa.
Täältä löydät uusimmat kirjoitusharjoitukset.
Lähteet:
Fanner, D. & Urquhart, C. 2008. Bibliotherapy for mental health service users Part 1:
a systematic review. Tutkimusartikkeli. Health Information & Libraries Journal Volume 25, 4, 237-317. Viitattu 4.5.2026. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/j.1471-1842.2008.00821.x
Haanpää, P. 2015. Sanataideohjaajan opas. Helsinki: BTJ Finland Oy.
Mäki, S. & Linnainmaa, T. 2022. Omia sanoja etsimässä. Johdatus vuorovaikutteiseen kirjallisuusterapiaan. Basam Books.
Sanataide ja kirjallisuus. 2016. POPS2016-tukimateriaali. Opetushallitus. Viitattu 15.5.2026. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sanataide-ja-kirjallisuus.
Yontz-Orlando, J. 2017. Bibliotherapy for Mental Health. Tutkimusartikkeli. International Research in Higher Education Vol. 2, No. 2., 67-73. Viitattu 4.5.2026. https://doi.org/10.5430/irhe.v2n2p67