Kirjoittamisesta on moneksi. Kirjoittaminen on taidetta ja tiedettä, itsensä ilmaisua, ajattelua – ja myös helvettiä, jos Googlen ennakoivaan tekstinsyöttöön on uskominen.
Kirjoittaminen voi olla myös reflektiota, sanallistamista ja palautumista. Kahdessa tuoreessa kirjassa Roy-Bernstein (2026) ja Malmberg & Sundén (2026) pohditaan kirjoittamisen vaikutuksia työelämässä, etenkin kohtaamisammateissa. Tämänlaisella kirjoittamisella on yhtymäkohtia terapeuttiseen kirjoittamiseen, mutta se eroaa kuitenkin siitä siinä, ettei sillä välttämättä pyritä muutokseen, vaan uupumuksen ehkäisemiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Carolyn Roy-Bernstein käsittelee palauttavaa kirjoittamista (restorative writing) terveydenhuollon ammattilaisten kuormitusta lieventävänä työkaluna.
Kirjan taustalla on yhdysvaltalaisen sosiaalipsykologin Christina Maslachin (ks. esim. Maslach, Schaufeli & Leiter, 2001) kolmiulotteinen uupumusmalli, jossa uupumus rakentuu emotionaalisesta ulottuvuudesta, kyynisyydestä ja heikentyneestä minäpystyvyyden kokemuksesta. Roy-Bernsteinin kirja on jaettu kolmeen osaan tämän uupumusmallin mukaan. Jokaiseen osioon sisältyy kirjoitusharjoituksia, joita kirjoittaja rinnastaa terveydenhuollon ammattilaisten resepteihin ja ohjeistuksiin.
Emotionaalista uupumusta voi lähestyä kuormituksen purkamisen, henkisen väsymyksen näkyväksi tekemisen ja työn ja vapaa-ajan välisen rajan palauttamisen näkökulmasta (Roy-Bernstein, 2026, s. 11–60). Kirjoittamisen avulla voi esimerkiksi vahvistaa resilienssiä, kehittää ammatillista identiteettiä ja lisätä kiitollisuuden kokemuksia. Tämä voi mahdollistua esimerkiksi niin, että kirjoittajaa pyydetään ensin kirjoittamaan kokemastaan haastavasta ammatillisesta tilanteesta, sitten tarkastelemaan tilannetta toisesta näkökulmasta (ns. ulkopuolisen silmin) ja lopulta reflektoimaan oppimaansa (Roy-Bernstein, 2026, s. 38).
Kyynisyys voi etäännyttää sekä työn ilosta että kohtaamistyön asiakkaista, muuttaen heidät pelkiksi instituution kohtaamiksi ”tapauksiksi”. Kirjoittamisen avulla ammatillinen ilo, empatia ja inhimillinen yhteys voivat kuitenkin palata. (Roy-Bernstein, 2026, s. 63–110.) Tämän työskentelyn keskiössä on esimerkiksi ammattilaisten itseluottamuksen ja itsemyötätunnon vahvistaminen. Itsemyötätuntoa voi vahvistaa esimerkiksi siten, että kirjoittajaa kehotetaan kirjoittamaan kirje nuorelle minälleen ja kohtelemaan itseään samalla tavalla kuin lasta, joka on epäonnistunut jossakin ja kokee olonsa epävarmaksi (Roy-Bernstein, 2026, s. 91).
Uupumukseen ja väsymykseen kuuluu olennaisesti, että henkilö alkaa epäillä omaa ammattitaitoaan. Koettua ammatillisen minäpystyvyyden puutetta voidaan lievittää palauttamalla ammattilaisen usko omaan osaamiseensa ja työn merkityksellisyyteen (Roy-Bernstein, 2026, s. 113–167). Olennaista on, ettei hyvinvointi tarkoita pelkkää uupumuksen puutetta, vaan sillä voidaan viitata myös luovuuteen, flow’hun ja kukoistukseen. Kirjoittajaa voidaan kehottaa pohtimaan, millä kaikilla tavoin hänen työnsä on merkityksellistä (Roy-Bernstein, 2026, s. 153). Näin häntä ohjataan kohti iloa, muistelemaan, miksi hän aikanaan hakeutui alalle ja miten hänen työnsä on linjassa hänen arvojensa kanssa.
Tuoreiden selvitysten mukaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on vain harvoin mahdollisuus pohtia työtään arjessa yhdessä kollegojensa kanssa, vaikka tällainen pohdinta voisi olla palauttavaa. Tämä on lähtökohtana ruotsalaisten kirjoitusterapeuttien Elin Malmbergin ja Ida Sundénin kirjalle Skrivkraft (2026), joiden mukaan reflektoiva kirjoittaminen voi tukea kestävän työelämän rakentamista. Kirjoittajat lähestyvät reflektoivaa kirjoittamista työkaluna, jonka avulla ammattilaiset voivat työstää ajatuksiaan ja tunnistaa työelämän lainalaisuuksia (Malmberg & Sundén, 2026, s. 16, 23).
Kirjan harjoitukset ovat osin yleisluontoisia ja keskittyvät muun muassa työpäivien ja – viikkojen suunnitteluun, tunnetyöskentelyyn ja sisäiseen kriitikon kohtaamiseen (Malmberg & Sundén, 2026, s. 64–117). Samantyyppisiin harjoituksiin voi törmätä esimerkiksi elämäntaitovalmennuksessa ja sanataideharjoituksia hyödyntävässä työohjauksessa. Kirjan ominta antia on kuitenkin se, että se keskittyy myös tiettyihin työelämän tilanteisiin, kuten rajojen asettamiseen ja haasteellisiin keskustelutilanteisiin (Malmberg & Sundén, 2026, s. 152–182).
Kirjassa käsitellään sekä vaikeisiin keskusteluihin valmistautumista että niiden purkamista jälkikäteen. Keskusteluihin voi valmistautua esimerkiksi kirjoittamalla omista tuntemuksistaan tai keskustelun toisesta osapuolesta. Keskustelun jälkeen kirjoittaja voi työstää tuntemuksiaan joko kirjoittamalla vapaata tajunnanvirtaa tai pyrkimällä aktiivisesti uuden näkökulman löytämiseen kirjoittamalla keskustelusta toisen osapuolen näkökulmasta (vrt. näkökulman laajentamiseen tähtäävä kirjoittaminen, Roy-Bernstein, 2026, s. 78–82).
Vaikka pidän kirjan erityisenä ansiona sen keskittymistä tiettyihin työelämän haasteisiin, haluan nostaa esiin myös sen näkemyksen jälkireflektoivan tekstin merkityksestä.
Koko kirjaa läpäisevä neuvo on, että kirjoittaja lukee jokaisen harjoituksen jälkeen tekstinsä ja kirjoittaa siitä lyhyen reflektoivan tekstin. – Elin Malmberg ja Ida Sundén
Tällöin kirjoittaminen ei jää pelkästään tunteiden purkamiseksi, vaan mahdollistaa myös tiettyjen lainalaisuuksien tunnistamisen ja syvemmän reflektoinnin.
Mitä sinä sanoisit, jos saisit lääkäriltä reseptin kirjoittamiselle? Tämän kirjoituksen luettuasi saattaisit todeta ajatuksen varsin järkeväksi. Ehkä silloin heräisi myös kysymys: voisiko kirjoittamisesta olla hyötyä lääkärillekin?
Kirjallisuutta
Malmgren, E. & Sundén, I. (2026). Skrivkraft. För dig som möter människor i ditt arbete. Grens Bokskog.
Maslach, C., Schaufeli, W.B. & Leiter, M.P. (2001). Job burnout. Annual Review of Psychology, 52, 397–422.
Roy-Bernstein, C. (2026). A prescription for burnout. Restorative writing for healthcare professionals. Johns Hopkins University Press.
Camilla Lindholm on Tampereen yliopiston pohjoismaisten kielten professori, jonka erikoisaloja ovat selkokieli, vuorovaikutus ja kielellinen saavutettavuus. Yhdessä kollegansa Johanna Isosävin kanssa hän on julkaissut teokset Yhteisöllisen kirjoittamisen opas (2023) ja Yhteiskirjoittaminen – vuorovedoin kirkkaaseen tekstiin (2025).
